Luin kirjan yhtä soittoa putkeen läpi. Ei voinut kesken lopettaa. On todella koukuttava elämäkerta, rakkauskirja, kalastuskirja, luontokirja. Ja kuvaukset Pohjois-Norjan maisemista ja Jäämerestä. Yhteenveto: vähemmän on enemmän.Markku Myllylä, Kalastusneuvos

5/5. Himarilla on taito valokuvata sanat kuviksi ja sanoittaa kuvat kirjaimiksi. -- Kirja on nerokas tietokirjan, omaelämäkerran ja kalastusoppaan sekoitus, joka on tekijänsä näköinen. -- Tuulinen, suojaton, kylmä ja kaukainen mökki keskellä karua saarta osoittautuu turvapaikaksi, jonka jokaiseen vetoisaan nurkkaan Himari sanoittaa omalla ainutlaatuisella kielellään lämmön.Lapin Kansa, 5/5

Itselleni kirjan parasta antia olivat pohjoisen, omavaraiseen elämäntapaan pyrkivän elämän kuvailu, matkakertomusten tyyliin rakennetut miljöömaalailut ja ennen kaikkea arktiseen mereen liittyvä tieto, jonka Himari on onnistunut paketoimaan helposti luettavaksi ja juoneen sulavasti solahtavaksi tarinaksi. Kirja hämmästytti, ihastutti, sai huolen merten tilasta voimistumaan ja ennen kaikkea inspiroi omien pohjoiseen suuntautuvien hitaiden matkasuunnitelmien tekemiseen.Kulttuuritoimitus

Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä (SKS Kirjat 2021) on havainnoiva, sympaattinen ja sydänverellä kirjoitettu kertomus. Kaukokaipuu-matkablogia kirjoittava Monni Himari kyllästyi kaupunkielämään ja maailmalla juoksemiseen ja muutti pieneen saarimökkiin Pohjois-Norjaan. Pohjoisen ympäristö ja arktinen meriluonto ovat läsnä unohtamatta ihmissuhteita, jotka ovat vaikeita, mutta samalla tärkeitä. On pieniä simpukoita, kauniita rautuja ja isoja valaita – auttamista sekä omavaraisuuden opettelua. "Sydämeni pohjoispuoli sykki niin kovaa, että luulin sen räjähtävän", Himari kirjoittaa.Kauppalehti

Olen kuullut tästä kirjasta paljon hyvää, mutta mikään palaute ei ole voinut valmistaa minua sen aseistariisuvaan kauneuteen ja puhuttelevaan sävyyn, taidolla kirjoitettuun tekstiin. Himarin lukemana kirja avautuu syvällisemmin ja henkilökohtaisemmin, ja vaikka olisittekin jo lukeneet itse, suosittelen toista kertaa kuunteluun.Lukijapalaute

Adjektiiveja luonnosta - ja elämästä. Sitä Himarin kirja edustaa kauniilla, puhuttelevilla sanoilla, jotka viipyilevät mielessä. Olisipa mahdollista kirjoittaa kunnollisia adjektiiveja tästä kirjasta, pelkään kuitenkin sen olevan mahdotonta. Kaikki palautteet kirjasta ovat vain pieni sirpale kaikesta siitä, mitä se oikeasti on. Kirja pitää elää, kokea, ja sen puoleen pitää syventyä. Sanat pitää kuulla, tuntea, oppia.Salla / Goodreads

On monia kirjoittajia, joilla on upeaa luontokuvausta, mutta kenelläkään ei ole samanlaista kuin Himarilla. Kaunista ja soljuvaa tekstiä täydentävät tunnelmalliset valokuvat.@lukemallakauas

Mikä ois parempi paikka tehdä oikeutta Monni Himarin kirjalle, kuin Hiitolanjoen varrella vain minuutteja sen jälkeen, kun Laatokan lohi uiskenteli ohi juuri puretusta padosta.Lukijapalaute

Vaella, kalasta, rakasta. Tästä tuli miun lohtukirja ja voimateos, johon tuun varmasti palaamaan useasti uudestaan.Lukijapalaute

Olen hävyttömän huono lukemaan fyysisiä kirjoja. Monnin kirjat ovat olleet tässä ehdoton poikkeus. Hänen tapansa kirjoittaa on samaan aikaan niin aidon kaunis ja raaka, että se vie minut joka kerta mukanaan. Voimakkaat ja vaikeat tunteet vyöryvät sanojen tuomana päälleni, samoin kuin ne pienetkin onnen hetket, kuten leijan lennätys, joina hymähdä hymyillen hiljaisuuteen. Monni vie kirjoituksellaan matkalle, johon minun, kuten varmasti monen muunkin on helppo samaistua. Hän rakastaa merta vähintään yhtä paljon kuin Muumi-Pappa, ellei enemmän, ja kirjoittaa siitä niin kauniisti ja kunnioittavasti, etten voi olla lumoutumatta lisää itsekin. Lukekaa tämä kirja. Rakkaudesta, ystävyydestä, merestä ja itsensä löytämisestä.Lukijapalaute

Tiedättekö sen tunteen, kun joku puhuu sun kanssa samaa kieltä ja sellaisilla sanoilla, joita ymmärrät. Tämä kirja menee mun maailmassa Delia Owensin Suon villin laulun kanssa samaan laatikkoon kirjana, jossa sanoilla maalataan mielikuvia ja elämän hetkiä tavalla, joka uppoaa suoraan mun sydämen taloon.Miten kauniisti resonoi sana neulaspolku. Tai ajatus, että pohjoinen puhuu hiljaisuutta. Kuvaukset merestä ja sen asukeista saivat hykertelemään. Riekkojen touhut puolestaan nauramaan. Vivahteet surusta, oman polun löytymisestä ja niistä oikeasti tärkeistä asioista saivat miettimään omaa elämää. Ja se kaikista suurin, rakkaus. Miten sattuma, tai ehkä kohtalo, voi johdattaa elämän suurimpaan lahjaan. Kirjan luin viipyillen ja tunnustellen, mielikuvien maalauksia katsellen. Ihana kirja, jonka lempeät viimeiset sivut herkistivät kyyneliin.Lukijapalaute

Kuuntelin tänään koko Vaella Kalasta Rakasta kirjan ja se oli ihan mieletön! Ja varmasti motivoivampi kuin yksikään elämäntapaopas. Kiitos tästä kokemuksesta.Lukijapalaute

Rohkea, ihastuttava ja kaunisti kerrottu oma tarina. Kirja on hienosti kirjoitettu ja maisemat ja tapahtumat hienosti kuvattu. Joskus tuntui, että olin paikan päällä. Nautin lukemaan miten yksi ihminen monien mutkien kautta löysi oma paikan tässä maailmassa. Samastuin muutamaan kohtaan, esimerkiksi kun yhden pienen päätös tai valinta voi muuttaa elämän suuntaa. Monni kertoi hänen oma tarina nöyrästi ja viihdyttävästi. Tykkäsin sitä paljon, suosittelen!Paul / Goodreads

On monia kirjoittajia, joilla on upeaa luontokuvausta, mutta kenelläkään ei ole samanlaista kuin Himarilla. Kaunista ja soljuvaa tekstiä täydentävät tunnelmalliset valokuvat.@lukemallakauas

Valloittava, lempeä, pirskahteleva ja elämänmakuinen. Luin siltä istumalta, kun tämän käteeni sain.Veera / Goodreads

Luonnonvoimat kuljettaa meitä kaikkia. Toisilla vain on herkemmät aistit antautua niiden vietäväksi ja taito kuvata sitä sanoin (ja kuvin) kuten Monnilla. Mukavasti jäi merisuolaa suupieliin niin, että jano jäi kuulla (ja nähdä) lisää.Lukijapalaute