Yhtä aikaa ajaton ja kantaa ottava, tunnelmallisista luontokuvista ja lastumaisista tarinoista yhdeksi pitkäksi kertomukseksi nivoutuva teos on tuore tuulahdus suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Samalla se on tarina ihmisistä, joita kirjoittaja on kohdannut elämänsä poluilla, sillä heistä me aina lopulta kerromme. He lopulta ovat niitä, jotka ovat muovanneet meistä sen, keitä me olemme.

Luontoa ylistävässä Erältä, eräistä -teoksessa kuvaillaan vuodenkierron mukaan kulkevissa tarinoissa erityisesti luonnon kauneutta. Kertomusten sisällä kulkee hento säie, joka tarina tarinalta vahvistuu, rakkaudesta ja toivosta, uudesta alusta.